Kävijöitä

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Sininen uni

Joka ilta kun lamppu sammuu
ja saapuu oikea yö,
niin Nukku-Matti nousee
ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä uniset tossut,
ja niillä se sipsuttaa.
Se hiipii ovesta sisään
ja hyppää kaapin taa.

Ja sillä on uninen lakki
ja sininen, uninen vyö,
ja unista jäätelönpalaa
se pienillä hampailla syö.
Ja sillä on sininen auto,
ja se auto hyrrää näin:
surrur, surrur, ja lähtee
unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo
on aivan kallellaan,
ja sinistä unien kirjaa
se kantaa kainalossaan.
Ja unien sinimaahan
se lapset autolla vie.
Surrur, surrur, ja sinne
on sininen, uninen tie.

Ja siellä on kultainen metsä
ja metsässä kultainen puu
ja unien sinilintu
ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu,
se lapsia tuudittaa.
Se laulaa unisen laulun,
lala lallala lallallaa.

Sanat: Martti Haavio (50-luvulla?)
Sävel: Tapio Rautavaara

2-vuotias Alex rakastaa tätä 50-luvulta (?) peräisin olevaa laulua. Salaisuus on varmaan sanoissa, jotka kiinnostavat pientä poikaa. Ei mikään turha sanataitelija - tämä P. Mustapää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!